Ulla Siimes — Yhteistyötä uudessa arjessa

Hyvää Kodin ja Koulun Päivää! Normaalina vuonna olisin saanut kajauttaa tämän toivotuksen heti aamulla lukuisia kertoja. Normaalina vuonna olisin saattanut lapseni kouluun ja suunnannut itse rehtorin aamukahville. Olisin rupatellut muiden vanhempien kanssa ja kuullut rehtorin kertomana, mitä koululle kuuluu. Olisin jäänyt seuraamaan tuntia tai kahta, ennen kuin olisin suunnannut omaan työhöni. Tänä vuonna on toisin.

Korona-aika aiheuttaa omat haasteensa myös kodin ja päiväkodin, koulun ja oppilaitoksen yhteistyölle. Monessa opinahjossa kasvokkaisista vanhempainilloista on luovuttu, arviointikeskustelut saatetaan järjestää videoneuvottelujärjestelmän avulla, yhteiset juhlat ja tapahtumat on peruttu, eivätkä vanhemmat välttämättä pääse tutustumaan päiväkodin tai koulun tiloihin tai lapsensa kavereiden vanhempiin. 

Toisaalta monissa päiväkodeissa ja kouluissa on onnistuttu kehittämään uusia tapoja ”kohtauttaa” vanhempia niin opettajan kuin muiden vanhempienkin kanssa. Vanhempainiltoja on pidetty ulkona tai pienissä ryhmissä väljyyttä noudattaen, verkkovanhempainillat ovat tulleet jäädäkseen ja viestinnässä käytetään monenlaisia, uusia keinoja. Tutustuminen päiväkodin tai koulun tiloihin on hoidettu perhe kerrallaan, pienissä ryhmissä tai jopa virtuaalisesti. Luokan vanhempien whatsapp-ryhmät ovat osoittautuneet kullanarvoisiksi ja onpa joku luokka keksinyt järjestää etäpiknikinkin.  

Vaikka ajat ovat poikkeukselliset ja kaikissa asioissa on mentävä terveysturvallisuus edellä, on kodin ja koulun tai päiväkodin yhteistyöstä tärkeää huolehtia. Ehkä jopa tärkeämpää kuin koskaan. Vanhempien ja opettajien täytyy pystyä luomaan hyvä, luottamuksellinen yhteistyösuhde koronasta huolimatta. Tätä suhdetta ei synny, ellemme kohtaa toisiamme – livenä tai virtuaalisesti. 

Kodin ja päiväkodin, koulun ja oppilaitoksen yhteistyöllä on suuri merkitys lapsen oppimiselle. Jotta vanhempi voi toimia oman lapsensa oppimisen tukena, hänellä on oltava jonkinlainen käsitys siitä, millaista koulunkäynti on ja millaisia ovat hänen kanssaan työskentelevät ammattilaiset. Tiiviillä vanhempien yhteisöllä taas on iso merkitys ryhmän ja koko päiväkodin tai koulun lasten hyvinvoinnin ja toimintakulttuurin näkökulmasta.  

Tiedän, että monessa koulussa on toive ja halu tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa, kuten ennenkin. Ja tiedän, että moni vanhempi kaipaa tavallista arkea vanhempainiltoineen ja luokkatoimikuntineen. Kun normaaleilla tavoilla toimiminen ei onnistu, on pakko kehittää uutta. Uskon, että monen päiväkodin, koulun, oppilaitoksen, luokkatoimikunnan, vanhempaintiimin ja vanhempainyhdistyksen toimintaan syntyy uusia tapoja kohdata ja luoda yhteisöllisyyttä.

Tänä vuonna vietän Kodin ja Koulun Päivää toisin. Omien lasteni koulussa päätettiin päivä siirtää pidettäväksi sitten, kun kasvokkaiset kohtaamiset ovat taas mahdollisia – kohtaamiset kun ovat Kodin ja Koulun Päivässä kaikkein arvokkainta. Hyvää yhteistyötä voin kuitenkin vaalia niin tänään, ensi viikolla kuin joulukuussakin – Kodin ja Koulun Päivä on joka päivä!
 

Ulla Siimes
Toiminnanjohtaja, Suomen Vanhempainliitto

www.kodinjakoulunpaiva.fi
www.vanhempainliitto.fi 


Tutustu myös: 

Läpi lukuvuoden 2020-2021 nostamme Porvoon vanhempainyhdistyksenä esiin näkökulmia lasten ja nuorten, kodin ja koulun yhteistyöstä. Siitä, miten tärkeää on erityisesti näinä aikoina tehdä parhaamme lasten puolesta — meistä kunkin tahollaan. Miten tärkeä on lapsen arvo itsessään. Miten merkityksellisiä ovat sitoutuneet ja välittävät vanhemmat ja laajasti katsovat vanhempaintoimijat, osaavat opettajat ja koulun muu henkilökunta, lapsen silmin asioita katsovat päättäjät — moninainen ymmärrys lapsen parhaasta. 

Näkökulmia -kirjoitussarjassa nostetaan esiin erilaisia näkökulmia oppilashuollosta opettajuuteen sekä kodin ja vanhemman arjesta johtamiseen. Katsomme asioita ekaluokkalaisen ja lukiolaisen silmin, paikallisten osaajien ja valtakunnantason vaikuttajien. Suomen- ja ruotsinkielisissä perheissä ja oppilaitoksissa.

Kodin ja koulun yhteistyön merkitystä painotetaan vahvasti koulutuspolitiikassa, koulutusta koskevassa lainsäädännössä ja koulujen opetussuunnitelmissa. Se konkretisoituu lopulta aina yksittäisen lapsen kohdalla. Tulevaisuuden aikuisen.