Jenni Helenius — Väkivalta on väkivaltaa

Syksyn uutisia seuranneena haluan sanoa ensimmäiseksi: väkivalta on väkivaltaa. Kun lasta potkitaan, kuristetaan tai tönitään, hän on väkivallan uhri. Kiusaamisella voidaan tarkoittaa monenlaista haavoittavaa toimintaa. Yleensä tahallista ja toistuvaa, joskus ajattelematonta hölmöilyä. Kiusaamisen kohteeksi valikoituu joku, joka ei pysty syystä tai toisesta puolustautumaan. Kiusaavat perustelevat tekojaan usein sillä, että henkilö on jotenkin erilainen tai kiusaavien mielestä ärsyttävä. Ei, kiusaaminen ei ole kiusatuksi tulleen syy. Tässä ollaan asian ytimessä. Kaikki eivät uskalla ottaa kiusaamista puheeksi, koska kiusatuksi tullut voi päätyäkin ikään kuin itse syytetyksi. Aikuinen voi huomaamattaan vähätellä hänen kokemustaan esimerkiksi sanomalla, että puolustaudu ensi kerralla tai ei kannata välittää.

Koulun henkilökunnalle ja vanhemmille on ohjeistuksia kiusaamistilanteen hoitamiseen. Esimerkiksi Opetushallitus julkaisi juuri tänä syksynä hyvät ohjeet. Ne perustuvat lapsen oikeuksiin saada suojelua väkivaltaa ja huonoa kohtelua vastaan. Mutta ohjeistus ei toteudu ilman vuorovaikutusta. Tarvitaan aikuinen, joka huomaa lapsen ahdingon, kuuntelee häntä ja tekee yksityiskohtaisiakin käytännön järjestelyjä, jotta kiusaaminen loppuisi. Väkivaltaan liittyvissä tilanteissa se tarkoittaa selvittämis- ja seurantakeskustelujen lisäksi kriisivaiheessa koko arkipäivän miettimistä lapsen näkökulmasta. Miten lapsen turvallisuus taataan välitunneilla ja koulumatkalla? Kuka aikuinen on saatavilla? 

Kun ollaan käyty ensimmäisiä selvittämiskeskusteluja, kiusaavat oppilaat saattavat olla entistä ärtyneempiä ja kiusattu voi pelätä kostoa. Ennen kuin he ovat varmasti ymmärtäneet, että kiusaamisen on loputtava heti, aikuisten täytyy huolehtia siitä, että kiusattu ei jää ilman valvontaa kiusaajien kanssa. Kiusaamista ja väkivaltaa kokenut lapsi ei voi odottaa, että asiaa käsitellään seuraavan kerran vaikkapa kahden viikon päästä. Hänen täytyy voida tulla tänään ja huomenna turvallisesti kouluun.

Jokaisella on oikeus työrauhaan koulussa. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä. Näiden onnistuminen perustuu siihen, että myönteistä ilmapiiriä rakennetaan tietoisesti. Oppilaita tutustutetaan toisiinsa. Keskustellaan erilaisuudesta ja siitä, että jokainen on tärkeä tässä ryhmässä. Painotetaan, että koulussa pitää tehdä kaikkien kanssa yhteistyötä opetuksessa ja ohjatussa toiminnassa. Välitunneilla jokaisella on vapauksia valita, kenen kanssa viettää aikaa, mutta silloinkaan ei häiritä tai kiusata muita. Huolehditaan siitä, että oppilaat tietävät koulun säännöt. Puututaan häiritsevään käyttäytymiseen heti. Näitä on helppo luetella, mutta arjessa niitä ratkotaan kohtaamisissa ja siinä, että aikuiset ovat aktiivisia. Monet opettajat ja kouluohjaajat tekevät tässä upeaa työtä, vaikka tilanteet ovat haastavia ja lapsilla monenlaisia tuen tarpeita. Lämmin kiitos ja arvostus heille siitä.

Yhteistyö vanhempien kanssa on keskeistä vaikeiden kiusaamistilanteiden selvittämiselle. Vanhemmat keskustelevat kotona lastensa kanssa. On tärkeää, että hekin tietävät kaikkien osapuolten näkemyksen siitä, mitä on tapahtunut. Vanhemmat myös tukevat lastaan selviytymisessä. Kiusatuksi tulleet kokevat usein lamaannuttavia häpeän ja väärän syyllisyyden tunteita, joita pitää käsitellä, jotta itsetunto ja luottamus ihmisiin palautuisivat. Kiusaamiseen osallistunut saattaa tarvita tukea syyllisyyden käsittelemiseen ja uuden roolin etsimiseen ryhmässä: miten olla osana kouluyhteisöä ottamatta enää kiusaajan roolia. Nämä eivät ole helppoja muutoksia, vaan vaativat usein pitkää käsittelyä. Kouluyhteisön selkeät säännöt, oppilashuollon, lastensuojelun ja poliisin tuki on tarpeen. Usein tarvitaan myös terapiaa.

Aikuisilta tarvitaan sinnikkyyttä hoitaa jokainen kiusaamistapaus kunnolla, ja sitä haastavat oppilaiden joukossa vallitsevat piilonormit. MLL:n Hyvinvointikyselyyn vuosina 2018–2020 vastanneista oppilaista 20% koki, että koulussa joku voi saada muiden oppilaiden arvostusta kiusaamalla tai kohtelemalla muita loukkaavasti. Sanallisissa vastauksissa kävi ilmi, että osa oppilaista kokee kiusaamisen olevan ok, kunhan se kohdistuu tietynlaisiin oppilaisiin, joista he itse eivät pidä. Tässä on suuri haaste. Ja sillä on vastavoima: paljon suurempi osa vastaajista toivoi muilta oppilailta, että he eivät lähtisi mukaan kiusaamiseen tai ihailisi kiusaavia oppilaita. Emme siis aikuisina voi olettaa, että kaikki lapset ja nuoret ovat itsestään innostuneita estämään kiusaamista, vaan tämän asenneilmapiirin eteen on tehtävä jatkuvasti työtä. 

Jenni Helenius

kasvatustieteen tohtori
Mannerheimin Lastensuojeluliiton kouluyhteistyön ja digitaalisen nuorisotyön päällikkö
Suomen Vanhempainliiton varapuheenjohtaja
Valtion Nuorisoneuvoston jäsen

- - - -

Tutustu myös: 

Läpi lukuvuoden 2020-2021 nostamme Porvoon vanhempainyhdistyksenä esiin näkökulmia lasten ja nuorten, kodin ja koulun yhteistyöstä. Siitä, miten tärkeää on erityisesti näinä aikoina tehdä parhaamme lasten puolesta — meistä kunkin tahollaan. Miten tärkeä on lapsen arvo itsessään. Miten merkityksellisiä ovat sitoutuneet ja välittävät vanhemmat ja laajasti katsovat vanhempaintoimijat, osaavat opettajat ja koulun muu henkilökunta, lapsen silmin asioita katsovat päättäjät — moninainen ymmärrys lapsen parhaasta. 

Näkökulmia -kirjoitussarjassa nostetaan esiin erilaisia näkökulmia oppilashuollosta opettajuuteen sekä kodin ja vanhemman arjesta johtamiseen. Katsomme asioita ekaluokkalaisen ja lukiolaisen silmin, paikallisten osaajien ja valtakunnantason vaikuttajien. Suomen- ja ruotsinkielisissä perheissä ja oppilaitoksissa.

Kodin ja koulun yhteistyön merkitystä painotetaan vahvasti koulutuspolitiikassa, koulutusta koskevassa lainsäädännössä ja koulujen opetussuunnitelmissa. Se konkretisoituu lopulta aina yksittäisen lapsen kohdalla. Tulevaisuuden aikuisen.