Sari Gustafsson —Vanhempainyhdistykset antennina ja tuntosarvina

 

Näin vaikeina aikoina koronakriisin etätyöskentelyn aikaan olisi ollut mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa, useassakin paikassa. Miltäköhän näytti nelihenkisen perheen arki kaksiossa tai opettajan etäopetus maalaistalosta käsin? Miten arki oli järjestetty, miltä näytti arjen rytmi? Ja minkälaisia olivat tuntemukset joukkoon kuulumisesta? Entä miltä näytti erilaisissa kuntaorganisaatiossa ja kouluissa moniammatillinen yhteistyö teams – maratoneina? Kokemuksellisuus ja arviointitieto on merkittävää kun lähdemme kehittämään palvelujamme.

Moni kuntatoimija on kertonut koronan oikoneen mutkia suoriksi, myönteisesti. Ylirajojen meneviä prosesseja on viety läpi ilman ongelmakeskeisyyttä. Jopa nopeutetusti sekä selkeän ratkaisuhakuisesti. Otettu vastuuta selkeämmin, kontaktoitu enemmän eri sidosryhmiä. Viestitty paremmin ja useammin. Näiden soisi jatkuvan lastemme ja nuortemme parhaaksi. Toki myös palveluvajeita on syntynyt ja niihin on tartuttava rivakasti ja ne on tunnistettava, ettei synny lisää esim” hoito- tai oppimisvelkaa”. Onneksi me Porvoossa olemme saaneet tähän hienosti tukiavustuksia ja kunnon rahoitusta.

Sidosryhmien yhteinen päämäärä on tuntunut selkeämmältä, kriisi yhdistää. Aiemmin itsestään selvät asiat, kuten oppiminen, koulu ja kouluruoka, ovat tulleet näkyviksi ja niiden arvostus on noussut. Joskin myös vaatimukset ovat nousseet ja se luo myönteistä painetta sekä tukee johtamistakin osaltaan. Koulu tuli näkyväksi perheiden arkeen. Opetuksen järjestämisen erot ja toimintatavat saivat selkeitä painopisteitä ja laadulle ryhdyttiin määrittelemään tasoa ja kriteereitä, yhteisiä pelisääntöjä. Strategisia raameja, joissa on operatiivista liikkumavaraa.

Vanhempainyhdistykset ovat toimineet upeasti kentän tuntosarvina ja antenneina ja ne ovat osoittaneet tarpeellisuutensa useasti. Asioita on otettu puheeksi ja selvitetty. Toimintatapoja on hienosäädetty ja ohjeistettu uudesti juuri palautteen ansiosta. On viestitty ja näytty runsaasti. Ja se meille kaikille on entisestään konkretisoitunut, että kodin merkitys oppimisen tuessa on merkittävää! Myös se, että osa perheistä tarvitsee tukea voidakseen tukea lapsiaan. Ja vanhemmat/huoltajat tarvitsevat vertaistukea toisistaan jaksaakseen perhearkea niin helppoina kuin vaikeina aikoina.

Vanhempainyhdistysten tiivis dialogi kunnan, koulujen ja koulutus/sivistysjohdon kanssa saa aikaan välitöntä kontaktointia ja suoraa palautetta sekä uusia ideoita, innovaatioitakin. Vanhempainyhdistykset ovat näkemykseni mukaan osa oppimisen ekosysteemiä kunnissa ja alueilla. Vanhempainyhdistykset myös välittömän lähidemokratian ilmentymänä ovat selkeästi vertaansa vailla oleva joukkovoima. Ja kaiken keskiössä se arvokkain, mitä meillä on – lapset! Ja heidän mukanaan tulevaisuus.

Tulevaisuustoimialan
Sivistysjohtaja vt.

Porvoon kaupunki
Sari Gustafsson