Niina Junttila — Älä jätä yksin

Yksinäisyys on tunnetta siitä, ettei ole ketään, kenelle omista asioistaan kertoisi, ketään, kenen kanssa aikaansa viettäisi tai ketään, kehen turvautua silloin kun turvaa tarvitsisi. Yksinäisyys ei ole ainoastaan yksin olemista vaan pahimmillaan totaalista ulkopuolisuutta, kuulumattomuutta ja merkityksettömyyttä. Epäilyksiä siitä, ettei kukaan ehkä edes huomaisi, jos katoaisi kokonaan.  

Lasten ja nuorten yksinäisyys ei ainoastaan tunnu pahalta vaan vaikuttaa sekä sen hetkiseen että tulevaan psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, terveyteen ja turvallisuuteen. Tutkimustemme mukaan yksinäisyys heikentää jo varhaislapsuudessa sosiaalisia taitoja, itsetuntoa, osaamista, uskallusta ja luottamusta siihen, että muut välittävät. Varhaisnuoruudessa yksinäisyys linkittyy somaattisiin oireisiin kuten päänsärkyyn, vatsakipuun, hermostuneisuuteen ja vaikeuksiin saada unta. Yläkouluikäiset toistuvasti yksinäisyyttä kokevat nuoret turvautuvat muita useammin erilaisiin kipu- ja nukahtamislääkkeisiin. Nuoruudessa yksinäisyyteen liittyy myös nettiaddiktioita, heikompana koettua terveyttä, päihteiden käyttöä, ahdistuneisuutta, pelko-oireita ja itsensä satuttamista. Paha olo voi saada joko käpertymään tai oireilemaan ulospäin erilaisilla aggressiivisuuden ja antisosiaalisuuden muodoilla.  

Korona-aikana yksinäisyys on lisääntynyt kaiken ikäisillä, mutta erityisesti juuri lapsilla ja nuorilla. Koulu ei ole ainoastaan paikka, jossa opitaan akateemisia taitoja vaan paikka, jossa tavataan ystäviä ja kavereita, harjoitellaan sosiaalisia taitoja, opintaan olemaan yhdessä, tulemaan toimeen erilaisten vertaisten kanssa ja kohtaamaan sosiaalisten suhteiden kompleksisuudet ja karikot. Vaikka kaikki ei aina suju, on koulussa aikuisia, joiden tehtävänä on auttaa.  

Korona-aika on kestänyt jo pitkään ja saanut monen lapsen ja nuoren yksinäisyyden pitkittymään. Mitä pidempään ulkopuolisuutta kokee, sitä enemmän se vaikuttaa paitsi siihen, miten itse tuntee ja muita kohtaan toimii niin myös siihen, miten muiden tunteet ja toiminnan tulkitsee. Yksinäisyys vääristää ajatuksia ja saa toisinaan kokemaan tututkin tilanteet uhkaaviksi. 

Yksinäisyys saa myös ajattelemaan, ettei kelpaa sellaisena kuin on, ja että siksi on parempi jäädä ulkopuolisuuteen, kuin enää edes yrittää mukaan. 
Viimeinen vuosi on tarjonnut yksinäisyyden kroonistumiselle otollisen maaperän. Niin otollisen, että vaikka ystäviä ja kavereita jo kaivataan, voi heidän seuraansa liittyminen tuntua vaikealta. Lapsistrategian koronatyöryhmä toteaa loppuraportissaan, että paluu entiseen tulee olemaan monelle vaikea.  

Yksinäisyys ei ole sairaus, mutta pidempään jatkuessaan se satuttaa, sairastuttaa ja ajaa yhä syvemmälle ulkopuolisuuteen. Lääke lasten ja nuorten yksinäisyyteen ei löydy purkista vaan kavereista, harrastuksista, oppimisympäristön yhteisöllisyydestä ja turvallisista aikuisista. Yksinäisyys poistuu kun lapsi tai nuori tulee nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi omana itsenään. 

Kun kyseessä ovat lapset ja nuoret, on vastuu meidän aikuisten. Ei kenenkään yksin, vaan kaikkien yhdessä.  

Niina Junttila  
Kasvatuspsykologian professori, opetusneuvos, kirjailija ja yksinäisyyttä vähentävän Lähde liikkeen toinen perustaja.  

- - - -

Tutustu myös: 

• Paula Risikko —Yhteistyötä tarvitaan lapsen ja nuoren hyväksi
• Sari Gustafsson — Vanhempainyhdistykset antennina ja tuntosarvina
• Elin Blomqvist-Valtonen — Yhdessä lapsillemme parempaa huomista
• Niina-Milla Martikainen — Muutosvaiheessa tarvitaan luottamusta
• Olli-Pekka Heinonen — Koronan opetukset
• Olli Luukkainen — Kodit ja koulut samalla puolella
• Ulla Siimes — Yhteistyötä uudessa arjessa
• Milka Harjunen — Kun ajattelee hyvää syntyy hyvää
• Johanna Laisaari — Lasten oikeuksien puolesta
• Jaana Lehtiö — Yläkoulun arkea koronan varjossa syksyllä 2020
• Jukka-Pekka Ujula — Vertailun sietämätön vaikeus
• Ulla Mether — Koulu, niin tuttu ja silti niin vieras
• Anders Adlercreutz — Glöm inte superkrafterna
• Marko Enberg — Kipeätkin aiheet pitää uskaltaa nostaa esiin
• Anette Karlsson — Tikittävä aikapommi?
• Erja Askolin ja Anita Korhonen — Yhdessä olemme enemmän
• Jenni Helenius — Väkivalta on väkivaltaa
• Katja Kokkinen — Kodin ja koulun välisestä viestinnästä
• Nea Hjelt — Olisiko koulujen työ- ja loma-aikoja aika päivittää?
• Hanna Lönnfors — I samma båt, yhdessä niin paljon vahvempia
• Markus Ekholm — Dags att sluta ducka för mobbningen
• Jari Kettunen — Välitodistuksen aika
• Anna-Leena Terrihauta — Miten olla onnellinen?
• Micaela Romantschuk — Ensam är inte stark
• Markku Antinluoma — Poikkeusolot ja yhteistyö
• Ann-Sofie Silvennoinen — Jaksetaan vielä vähän aikaa, kohta helpottaa
• Nora Koskimies — Sekä både että och!
• Rikard Lindström — Ungas trivsel och välmående, vi kan alla bli bättre!
• Jussi Saramo  — Kiusaaminen on koko yhteisön asia
• Lotta Virrankari  — Osallistuus ennaltaehkäisee kiusaamista
• Petri Paju  — Opetus voi olla etänä, koulu ei
• Riikkaliisa Simola - Yhdessä matematiikkaa oppimaan
• Juha Huttunen - Osallisuuden ylistys

Läpi lukuvuoden 2020-2021 nostamme Porvoon vanhempainyhdistyksenä esiin näkökulmia lasten ja nuorten, kodin ja koulun yhteistyöstä. Siitä, miten tärkeää on erityisesti näinä aikoina tehdä parhaamme lasten puolesta — meistä kunkin tahollaan. Miten tärkeä on lapsen arvo itsessään. Miten merkityksellisiä ovat sitoutuneet ja välittävät vanhemmat ja laajasti katsovat vanhempaintoimijat, osaavat opettajat ja koulun muu henkilökunta, lapsen silmin asioita katsovat päättäjät — moninainen ymmärrys lapsen parhaasta. 

Näkökulmia -kirjoitussarjassa nostetaan esiin erilaisia näkökulmia oppilashuollosta opettajuuteen sekä kodin ja vanhemman arjesta johtamiseen. Katsomme asioita ekaluokkalaisen ja lukiolaisen silmin, paikallisten osaajien ja valtakunnantason vaikuttajien. Suomen- ja ruotsinkielisissä perheissä ja oppilaitoksissa.

Kodin ja koulun yhteistyön merkitystä painotetaan vahvasti koulutuspolitiikassa, koulutusta koskevassa lainsäädännössä ja koulujen opetussuunnitelmissa. Se konkretisoituu lopulta aina yksittäisen lapsen kohdalla. Tulevaisuuden aikuisen.