Ulla Mether — Koulu – niin tuttu ja silti niin vieras

Alkanut syksy on ollut vain päältä päin samanlainen kuin edeltäjänsä. Tuttujen rutiinien alla on uinunut koko ajan mahdollisuus muutokseen. Joko taas kohta siirrytään etäopetukseen? Perutaanko uimahallikäynnit? Järjestetäänkö vanhempainilta livenä vai etänä

Olin tosi iloinen, kun viidesluokkalaiseni vanhempainilta pystyttiin tänä syksynä järjestämään livenä. Tapasin uuden opettajan, kuulin mitkä asiat mietityttävät luokkakavereiden vanhempia, sain mahdollisuuden vuorovaikutukseen. Viimesyksyinen minäni olisi ollut ihmeissään: tavallinen vanhempainiltako on nyt yhtäkkiä etuoikeutta ja luksusta?

Onhan se.

Mutta samalla, kun olen joutunut päästämään irti itsestäänselvyyksistä, olen myös alkanut toivoa jotain muuta tilalle.

Lapseni viettää melkoisen ajan elämästään koulussa. Luotan kouluun. Luotan siihen kuten muihinkin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan laitoksiin. Kun ne toimivat, yhteiskunta toimii, ja kaikki on kunnossa.

Perusopetuslain mukaan opetus on julkista. Kuka tahansa (vain tietyin rajoituksin) voi mennä kouluun seuraamaan, millaista opetusta siellä annetaan. Luottamus tarkoittaa käytännössä sitä, että meillä on oikeus, mutta jätämme sen käyttämättä. Sillä kenelläpä aikuisella olisi aikaa tai edes kiinnostusta istua jatkuvasti päivästä toiseen, viikosta toiseen ja vuodesta toiseen koulussa seuraamassa ja arvioimassa sitä, millaista opetusta lapsemme saavat.

Sen sijaan luotamme.

Koulun yksi tehtävistä on antaa lasten huoltajille tietoa koulun arjesta niin, että he voivat seurata lapsensa koulunkäyntiä ja oppimista. Huoltajat eivät ole vain viestinnän kohteita. Heidän apuaan todella tarvitaan. Kodin ja koulun yhteistyö on välttämätöntä koulutyön onnistumisen kannalta. 

Sen vuoksi ei pitäisi olla samantekevää, millaista tietoa ja missä määrin me vanhemmat saamme koulun toiminnasta.

Millaista tietoa me siis saamme? Hyvin hajanaista ja satunnaista.

Tärkeintä on tietysti saada tietoa siitä, miten oma lapsemme pärjää ja voi kouluyhteisössä. Mutta yhtä tärkeää olisi saada tietoa koko kouluyhteisön toimintatavoista ja voinnista.

Kuten: Opetussuunnitelma uudistui – miten se näkyy juuri meidän koulussa? Mitä valintoja on tehty, mitä uusia juttuja on otettu käyttöön, mitä vanhaa säilytetty? Tai: Kouluterveyskysely tehtiin taas – millaiset sen tulokset olivat juuri meidän koulussa? Miten kiusaamiseen puututaan, miten poikia innostetaan lukemaan, miten kiinnostusta kouluruokailuun vahvistetaan?

Perusopetuksella on kasvatus- ja opetustehtävä. Luonnollisesti, sillä näitä kahtahan on melko mahdoton erottaa toisistaan. Kasvattaminen on opettamista. Koulun tavoitteena on tukea lasten kasvamista ihmisinä ja yhteiskunnan jäseninä. Vanhempien velvollisuus on tukea koulua tässä tehtävässä. Parhaiten siinä pärjää, kun tietää, mitä koulussa tapahtuu.

 

Ulla Mether

äiti, joka uskoo, että maailma muuttuu paremmaksi keskustelemalla


Tutustu myös: 

Läpi lukuvuoden 2020-2021 nostamme Porvoon vanhempainyhdistyksenä esiin näkökulmia lasten ja nuorten, kodin ja koulun yhteistyöstä. Siitä, miten tärkeää on erityisesti näinä aikoina tehdä parhaamme lasten puolesta — meistä kunkin tahollaan. Miten tärkeä on lapsen arvo itsessään. Miten merkityksellisiä ovat sitoutuneet ja välittävät vanhemmat ja laajasti katsovat vanhempaintoimijat, osaavat opettajat ja koulun muu henkilökunta, lapsen silmin asioita katsovat päättäjät — moninainen ymmärrys lapsen parhaasta. 

Näkökulmia -kirjoitussarjassa nostetaan esiin erilaisia näkökulmia oppilashuollosta opettajuuteen sekä kodin ja vanhemman arjesta johtamiseen. Katsomme asioita ekaluokkalaisen ja lukiolaisen silmin, paikallisten osaajien ja valtakunnantason vaikuttajien. Suomen- ja ruotsinkielisissä perheissä ja oppilaitoksissa.

Kodin ja koulun yhteistyön merkitystä painotetaan vahvasti koulutuspolitiikassa, koulutusta koskevassa lainsäädännössä ja koulujen opetussuunnitelmissa. Se konkretisoituu lopulta aina yksittäisen lapsen kohdalla. Tulevaisuuden aikuisen.