Jaana Lehtiö — Yläkoulun arkea koronan varjossa syksyllä 2020

Ensimmäinen lähiopetuksen jakso päättyi syysloman alkamiseen 14.10.2020. Taaksepäin katsellessa huomaa, että koronatilanne häilyy kaiken tekemisen taustalla. Se nakertaa voimia, toi ja tuo jatkossakin mukanaan kysymyksiä ja uusia käytänteitä ja sitä kautta lisätyötä. Jaksamisakusta on muistettava huolehtia. Ennen koulun alkua Linnajoen rehtorit ja opettajat istuivat suunnittelemassa, miten koulussamme otetaan käyttöön ohjeistukset ja turvataan koulunkäynti.

Suurin ulospäin näkyvä muutos taitaa olla päivän rytmityksen muuttuminen. Oppituntien väleissä siirrytään joko ulos, syömään tai seuraavalle tunnille. Omasta näkökulmastani katsoen oppilaat ja henkilökunta ovat ottaneet muutokset haltuun. Uusi normaali mm. päivärytmi jatkuvine käsienpesuineen, pidemmät valvontavuorot opettajilla, ei nuhassa kouluun, ulko-ovien lukitus ja porrastetut ulkovälitunti- sekä ruokailuajat on saatu sujumaan yhteistyöllä.

Syksyn alussa jaoin oppilaiden kanssa tunteen, että oli ihana päästä tekemään töitä koulussa etäkoulunkäynnin sijasta. Kukaan ei halunnut takaisin pelkkien etänä tehtävien Teams-tehtävien ja liveoppituntien pariin. Sain myös vanhemmilta ilahtuneita viestejä. On mukavampaa opiskella paikalla olevien kanssa ja nähdä kehonkielen reaktiot.

Olen tunteja, tukiopetusta ja kokeita suunnitellessani yrittänyt muistaa, että poikkeusaika vie voimia myös oppilailta. Se herättää heissä sekä kotiväessä kysymyksiä ja ehkäpä ahdistusta. Tänä syksynä luokassa hyvin harvoin kuuluva (hihaan tukahdutettu) aivastus saa aikaan hetkellisen pysähtymisen, aiemmin mokomaa ei
olisi edes huomannut.

Murrosikäinen ei jaksa koko ajan muistaa, ettei voi juoda samasta vesipullosta tai lainailla kavereidensa tavaroita. Kun koulussa on läsnä yhtä aikaa 600 ihmistä samoissa tiloissa ja mediasta vyörytetään koronavaroituksia, niin opettajan tehtävä on olla se järkevä aikuinen ja kerrata ohjeita.

Uuteen normaaliin kuuluu myös se, ettei kouluun päästetä ”vieraita”. Yhteistyötä tehdään kuitenkin aina kun voidaan ja mieluusti ulkona. Tästä esimerkkinä on seiskaluokkalaisen ryhmäytys. Luokan yhteisiä tuokioita on ripoteltu useampaan paikkaan lukuvuoden mittaan. Mukana ovat opettajat, oppilashuollon henkilöstö, tukioppilaat sekä nuorisotoimi. Huoltajille järjestettiin vanhempainilta lähi- tai etämuodossa.

Oppiminen ja kasvatus ovat koulun perustehtäviä. Ihmisten kohtaaminen on elävä prosessi, josta kuplii toimintaa ja luovuutta. Pohdittavaa jää pitemmäksikin ajaksi kuin 45 minuutin oppitunniksi. Kun ollaan aidosti läsnä, se tuottaa monen tasoista hyvää. Tätä ei korona vie meiltä.

Opettajan päivä koostuu tauottomasta työnteosta. Tuntien välissä hoidetaan valmisteluja, vastataan Wilma-viesteihin, hoidetaan oppilasasioita ja ruokailun aikana valvotaan ja keskustellaan työasioista. Toki välillä ehditään vaihtaa kollegan kanssa muitakin kuulumisia. Työn imu on kova, se on yhtä aikaa antoisaa ja vie voimia. Lukujärjestys rytmittää päivää, se pilkkoo arjen selkeästi hahmotettaviksi siivuiksi. Kun kello soi, sanon usein opettajainhuoneessa: ”Nyt saa taas mennä.” Se kirvoittaa hymyn huulille.

Uutta arkea on sekin, että opettajat joutuvat pitämään kokouksia etänä, niin keskenään kuin sidosryhmien ja huoltajien kanssa. Lähitapaamisille olisi tarvetta, mutta korona... Seuraava askel on todennäköisesti se, että kouluvuoden suuria juhlia joudutaan järjestämään uudella tavalla.

Uuden arjen aikana pitää huolehtia jaksamisesta ja tukea muita. Ykkösprioriteetti ovat oppilaat yksilöinä ja ryhmissä. Syysloman hengähdys tuli hyvään saumaan. Koulussa näkyi lokakuun alun tuomaa väsymistä ja olisin suonut porvoolaisille koululaisille viikon palauttavan loman.

Opettajana olen etsinyt itselleni sopivia rentoutuskeinoja: kirjoitan porvoolaisdekkareita, luen, kävelen ja vietän aikaa perheeni kanssa.

Toivottavasti jokainen koulussa oleva lataa akkujaan, sitten on taas mistä ammentaa.

Jaana Lehtiö


apulaisrehtori
uskonnon lehtori
Linnajoen koulu


Tutustu myös: 

Läpi lukuvuoden 2020-2021 nostamme Porvoon vanhempainyhdistyksenä esiin näkökulmia lasten ja nuorten, kodin ja koulun yhteistyöstä. Siitä, miten tärkeää on erityisesti näinä aikoina tehdä parhaamme lasten puolesta — meistä kunkin tahollaan. Miten tärkeä on lapsen arvo itsessään. Miten merkityksellisiä ovat sitoutuneet ja välittävät vanhemmat ja laajasti katsovat vanhempaintoimijat, osaavat opettajat ja koulun muu henkilökunta, lapsen silmin asioita katsovat päättäjät — moninainen ymmärrys lapsen parhaasta. 

Näkökulmia -kirjoitussarjassa nostetaan esiin erilaisia näkökulmia oppilashuollosta opettajuuteen sekä kodin ja vanhemman arjesta johtamiseen. Katsomme asioita ekaluokkalaisen ja lukiolaisen silmin, paikallisten osaajien ja valtakunnantason vaikuttajien. Suomen- ja ruotsinkielisissä perheissä ja oppilaitoksissa.

Kodin ja koulun yhteistyön merkitystä painotetaan vahvasti koulutuspolitiikassa, koulutusta koskevassa lainsäädännössä ja koulujen opetussuunnitelmissa. Se konkretisoituu lopulta aina yksittäisen lapsen kohdalla. Tulevaisuuden aikuisen